Paluu Ulapalle

Uskollinen Ulapalla-blogin lukija, sinä houkuttelet kirjoittamaan lisää. En tiedä, kuka olet, ja voin vain aavistella, miksi luet blogiani. Olen hämmentynyt siitä, että blogini on pysynyt luetuimpien joukossa, vaikka olen tähän mennessä kirjoittanut vasta kaksi tekstiä ja edellisestä on jo yli kuukausi.

Olen pohtinut bloggaamista ja tämän blogin profiilia. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua oma teksti voi raivostuttaa, hävettää tai naurattaa. Silloin voin ajatella toisin kuin nyt, mutta vanha mielipide jää lymyämään maailmanlaajuiseen bittiavaruuteen ja voi sieltä pongahtaa silmille milloin tahansa. Jos olisin poliitikko, pelkäisin blogilipsahdusta, joka voisi aiheuttaa mediakatastrofin.

Olen elänyt kymmenkunta vuotta nettimediaympäristössä. Aluksi suurin osa keskustelufoorumeista oli suljettuja, vain tutun ja suhteellisen pienen ryhmän käytössä. Myöhemmin aloin tuottaa verkkosivuja, kirjoittaa blogia ja kirjauduin Facebook-yhteisöön. Aina oli opeteltava uuden foorumin kieli.

Mieleeni iskostui ajatus, että netissä salanimellä esiintyvä henkilö ei voinut ”seisoa sanojensa takana”. Siksi ajattelin, että omalla nimellä esiintyminen on reiluinta ja asiallisinta. Hiljattain jouduin tarkistamaan kantaani. Eräs entinen oppilaani otti yhteyttä ja kertoi, kuinka hänelle aiheutuu jatkuvasti päänvaivaa kouluaikaan julkaistusta lehdestä, jonne hän on kirjoittanut omalla nimellään. Julkaisu on edelleen verkossa luettavissa, vaikka sen päivitys ja ylläpito on lopetettu. Oppilaani kirjoittama juttu on asiallinen, mutta häiritsee häntä siitä huolimatta. Kirjoittamisaikaan kenellekään ei pälkähtänyt päähän, että teksti saattaisi myöhemmin aiheuttaa ongelmia. Ongelma olisi voitu välttää nimimerkillä.

En osaa arvioida, kuinka hyvin asiantuntijatkaan pystyvät ennustamaan Internetin tulevaisuutta. Internet on hävittänyt etäisyydet ja monet muut raja-aidat, mutta pahimmillaan saanut meidät ajan vangeiksi, kiiruhtamaan uusimman tiedon, pelin, biisin tai leffan perään. Menneen ja tulevan herraksi on kivunnut Nyt – halu elää mukana, joukossa, hetkessä. Tietää jotain, jolla ei kuitenkaan ole merkitystä, joka on vain leikkiä. Meillä on myös liiallinen luottamus netin kaikkivoipaisuuteen, se näyttäytyy meille paikkana, joka ratkaisee kaikki ongelmamme.

Hyvä lukija, pysy linjoilla ja kirjoita joskus kommentti, kysymys tai vastaväite. Ajattele kanssani, koska ainakin tänään ajatukseni on keskeneräinen.

Jätä kommentti

css.php