Jäisen kakun ja puuttuvien lusikoiden stoori

IMG_0349_2_2.JPG Tänään poikkesin jäämälipun turvin Verstaalle iltapäivänäytäntöön katsomaan Mika Myllyahon Kaaosta. Reiluksi pariksi tunniksi venähtänyt teatterihetki kätki sisäänsä monta draamaa varsinaisen esityksen lisäksi.

Olin esitellyt itseni tuntemattomille vieruskavereille hämeenlinnalaisena, mutta puoliajalla jo toivoin, että olisin pitänyt suuni kiinni. Väliaikakahvitus nimittäin tökki. Kyse ei ollut vain Verstaan ahtaista kahviotiloista vaan organisoinnin ja tiedonkulun puutteista. Nastolan Uudenkylän työväenyhdistyksen seurueelle tarjottiin jäistä kakkua, ja kahviakin piti odottaa sietämättömän kauan. Ylöjärven eläkkeensaajat olivat ymmärtääkseni kaukaaviisaasti tilanneetkin matkan yhteiskahvit jostain muualta.

Minä söin lötköä piirakkaa paljain sormin, koska lusikat loppuivat kesken. Uhrauduin kotikaupungin puolesta. Nolotti sairaasti. Toisen puoliajan jännitin, miten kahviopalvelut aikoisivat hyvittää kömmähdyksensä. Onneksi sentään tehtiin se, mitä tehtävissä oli eli tarjottiin seurueelle korvauksetta uudet kahvit kakkuineen Verkatehtaan puolella esityksen jälkeen.

Tämmöinen katastrofi voi syntyä pienen inhimillisen virheen vuoksi. Mutta silti: erehdyksiä ei saisi tulla. Ei kertaakaan, ainakaan silloin kun on jo muutenkin vaakalaudalla, ostaako yleisö esityksen vai ei. Markkinamies myy mitä vain yhden kerran. Kun asiakkaat tulevat, on myötätunto ostettava vaikka leivoksella ja kuumalla kahvilla.

Tänään katsomossa istui miltei pelkästään eläkeläisiä, jotka olivat tulleet Hämeenlinnaan yli 100 kilometrin päästä. En luultavasti erehdy pahasti, jos ajattelen useiden odottaneen viihdyttävää, humoristista, selkeäjuonista tarinaa, jonka johonkin henkilöhahmoon voisi samaistua. Yhtä kaikki teatteri ei voi olla aina samaa, ei helppoa, ei viihdyttävää, ei perinteistä. Myös yleisön on kasvettava mukana. Vaikka tämänpäiväinen yleisömme antoi lopussa säälliset ablodit esiintyjille, pettymyksen henki leijui ilmassa.

Eläkeikäiset ovat varteenotettava ja vaativa katsojaryhmä. Onkohan teattereiden ohjelmistossa ylipäätään riittävästi heille sopivaa ohjelmistoa? Harkitsen vakavasti, tulenko ollenkaan markkinoimaan Hykin teatterin tämänkeväistä esitystä eläkeläisille.

Hämeenlinnalaisena teatterin ystävänä toki toivon, että nastolalaiset ja ylöjärveläiset saadaan vielä Hämeenlinnaan teatteriin toistekin.

Jätä kommentti

css.php