Ovatko terveystietosi sinun vai naapurin?

117_1717.JPGKuinka usein sinulle on käynyt niin, että luet potilas/asiakastiedoistasi outoja juttuja? Milloin on tehty umpisuolen poisto, vaikka vatsassa ei ole viillonkaan jälkeä, milloin poistettu viisaudenhammas, vaikka se edelleen nököttää kiltisti poskipielessä. Terveystietoihisi on kenties pujahtanut aavetietoja.

Jos sinulla on tavallinen nimi, voi olla, että kaiman tiedot pomppaavat papereihisi. Tai kenties edellisen asiakkaan. Inhimillisiä virheitä sattuu, tiedän. Toivottavasti olen poikkeus, sillä minulle on sattunut kaksi kämmiä. Ensin väitettiin, että olin ollut raskaana kolme kertaa, vaikka lapsia on tasan kaksi eikä keskenmenosta tietoakaan, toisella kertaa sain reseptin toisen henkilön sosiaaliturvatunnuksella.

Kuinka moni meistä edes vaivautuu tarkistamaan omat tietonsa? Varmaan syytä olisi, sillä vanhana ja seniilinä on turha väittää papereita vastaan. Jos umpisuoli on papereiden mukaan leikattu, eihän se voi enää vaivata. Kumpaa siinä uskotaan, papereita vai potilasta?

Veli-Matti Virtanen peräänkuulutti tällä sivustolla bloggarin esiintymistä omalla nimellä kirjoituksessaan 28.3. Minun nimeni on tavallinen, kaimojakin liuta, tienaavat leipänsä opettamalla ja harrastavat samoja asioita kuin minä. Voipa olla, että tämäkin kirjoitus menee jonkun muun piikkiin.

Nimi ei riitä identifioimaan minua, eikä  näköjään sosiaaliturvatunnuskaan. Olenko minä minä, kyselen, ja jotta en ihan ikuiseksi ihmettelijäksi jäisi, voisit ystävällisesti kertoa omista vastaavista kokemuksistasi vaikkapa nimimerkin turvin. Ovatko siis sinun terveystietosi olleet aina kunnossa? Olenko minä vain poikkeus, joka vahvistaa säännön?

6 kommenttia artikkeliin “Ovatko terveystietosi sinun vai naapurin?”
  1. avatar vmvirtanen sanoo:

    Joo, niin peräänkuulutin. Ja peräänkuulutan yhä – enkä siis vain bloggarin itsensä esiintymistä omalla nimellä, vaan kaikkien nettikeskustelijoiden.

    On toki totta, että samannimisiä immeisiä on Suomemme maassa, mutta eivätköhän sekaannuukset kuitenkin ole epätodennäköisempiä tai ainakin harmittomampia nettimielipiteenvaihdossa kuin vaikkapa hyvin kuvaamassasi terveydenhuollon tietoviidakossa.

    Aiemmassa blogissasi, Ulla, jo kirjoitit näin: ”Mieleeni iskostui ajatus, että netissä salanimellä esiintyvä henkilö ei voinut seisoa sanojensa takana. Siksi ajattelin, että omalla nimellä esiintyminen on reiluinta ja asiallisinta. Hiljattain jouduin tarkistamaan kantaani.” – Ja kerroit esimerkin kuinka joskus vuosikausia sitten nettiin omalla nimellä kirjoitettu aineisto elää omaa elämäänsä, eikä se ole aina ongelmatonta tai kivaa kirjoittajalle.

    Niinhän se on: kirjoittamisessa on riskinsä. Ei pienimpänä se, että kirjoituksia voidaan käyttää kirjoittajaa vastaan. Eikä siinä mitään, joskushan moinen voi olla ihan ansaittuakin. Tuo pitää hyväksyä, jos tavoitellaan maksimaalisen avointa yhteiskunnallista keskustelua. (Eri asia ja itsestään selvä alhaisuus on sellainen, jos joku esiintyy toisen nimellä vaikkapa nettikeskustelussa. Mutta eihän sellaista tapahdu, eihän.)

    Eri asia on, jos omalla nimellä tehtyjä kirjoituksia tai niiden tietoja käytetään kirjoittajaansa vastaan vahingoittamistarkoituksessa tai muuten moraalittomasti. Mutta emmehän voi luopua jostain käyttäytymissäännöstä (tässä tapauksessa siitä, että kaikki kirjoittaisivat omilla nimillään, omana itsenään) vain siksi, että kaikki eivät välitä käyttäytyä. Eihän liikennesääntöjään siksi muuteta, että kaikki eivät niitä noudata.

    Veli-Matti

  2. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Kylläpäs olen epätarkka ilmaisussani. Enkä varsin kaukonäköinenkään. Siksi täsmennän: Olipa siis kerran opettaja, joka nettihuumassaan kehotti alle 15-vuotiaita oppilaitaan kirjoittamaan omalla etu- ja sukunimellään koulun nettinehteen. Niin tehtiin. Opettajahan tietää, mikä on oikein ja parasta.

    Opettaja toimi lehden päätoimittajana, joten ei julkaisuun mitään hirveää moskaa eksynyt. Oppilaalla ei ollut tavallinen nimi niin kuin minulla vaan harvinainen.

    Nyt opiskelijaikäistä oppilasta on alkanut risoa, kun kaverit googlettavat mennen tullen hänen yläkouluaikaiset juttunsa netistä. Hän ei ajattele enää niin kuin neljätoistavuotiaana. Googlettajat taas eivät välttämättä lue sivun päivitysaikaa.

    Tekikö opettaja siis oikein, kun ohjasi oman koko nimen käyttöön? Jos olisi käytetty vaikka etunimeä, paljolta murheelta olisi vältytty. Eikö vastuu ollut opettajan eikä alaikäisen nuoren, joka ei varmastikaan tullut ajatelleeksi, kuinka lähtemätöntä avoimeen verkkoon syötetty materiaali on.

    Tuskin kukaan meistä pystyi kymmenkunta vuotta sitten ennustamaan nyt tapahtuneita tietoverkkomuutoksia tai edes sitä, että Hämeen Sanomissa bloggaavat jopa minunkaltaiseni rääpäleet. Bittiavaruuden käsittäminen ei ole helppo nakki. Sitä tässä vain funtsailen edelleen, minkä luokan moraalisen virheen opettajamme teki vai oliko vastuu osittain Mediakeskuksen, joka lanseerasi nettilehden ja järjesti koulutusta. Eihän vastuu voi olla ainakaan alle 15-vuotiaan lapsen tai nuoren. – No se siitä tämän asian vatvomisesta.

    Tiedonvälityksen maailmassa avoimuus on välttämätön. Kyllä minä ainakin haluan tietää, kuka jutun kirjoitti tai julkaisi. Mutta Internetissä on myös toisia (ei reaalimaailman) todellisuuksia, toisia maailmoja, toisia profiileja. Siellä elää voimakkaana myös uudenlainen leikin ja mielikuvituksen maailma, jossa voi olla myös postiivisia puolia. Sen maailman säännöt täytyy vain tietää, että osaa pelata. Voi olla, että salamyhkäisyys on osa tätä peliä ja toiminnan viehätystä. Kautta aikain on ollut myös kirjailijoita ja pakinoitsijoita (Nenä, Pekka Peitsi, Aapeli, Richard Bachman, Ilkka Remes), jotka ovat kirjoittaneet salanimellään. Ja on siinäkin oma pointtinsa.

  3. avatar vmvirtanen sanoo:

    Ajatuksia herättävä tarina. Kiitos siitä.

    Vielä nettimaailman todellisuuksista. Nämä nettikeskustelut ovat aikamoinen sekametelisoppa. Kirjaimellisesti sekameteli myös nimimerkkeilyn yleisyyden vuoksi. Myönnettäköön, että on sillä oma arvonsakin.

    Mutta on ihan eri asia ilmaista itseään tuossa mainitsemassasi ”uudenlaisessa leikin ja mielikuvituksen maailmassa” ano- tai pseudonyymisti kuin osallistua omana itsenään argumentoivaan keskusteluun. Omaa nimeään ja persoonaansa käyttäen varmasti sitoutuu julkisesti mielipiteisiinsä ja kirjoituksiinsa eri tavalla kuin naamari kasvoilla.

    Nimimerkillä on varmasti aina vaikutettu yhteiskunnallisiin asioihin ja kansalaisten mielipiteisiin, mm. kaunokirjallisuudessa ja pakinoissa, mutta se on eri asia kuin yhteinen keskustelu, jota tässä nyt tarkoitan.

    Eihän siitä mihinkään pääse, että nimimerkitsemällä itsensä näkyy olevan kovin helppo ampua sitä sun tätä, kovasti edes tähtäämättä, ja keskustelun taso laskee vääjäämättä. Ehkä olen tässä tosikko. Ehkä ei taso edes ole päämääränä. Ehkä ei edes keskustelu.

    Laajakaistasta on kai tullut välttämätön varaventtiili, jolla purkaa pahaa mieltä ja patoutuneita paineita. Mikä minä olen moista tuomitsemaan, jos se kerran on tarpeellisuutensa osoittanut. Mutta mukana en siinä halua olla.

    Veli-Matti

  4. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Veli-Matti, ihailen taitoasi sanoa ja jättää sanomatta. Väitit, ettet ole kokenut keskustelija, kun sairaana ollessa avasit blogisi, mutta minusta tuntuu, että omalla panoksellasi olet jo vaikuttanut monen keskustelun kulkuun.

    Keskustelut näyttäytyvät sekametelisoppana kuten sanoit, mutta taitavat pikku hiljaa vilkastua, esimerkiksi ysiluokka- ja kuntatalouskeskustelu poiki paljon puheenvuoroja. Kirjoittajilla on monenlaisia motiiveja kirjoittaa. Lukijakunta – jos sellaisen saamme blogeille – on heterogeeninen.

    Kenties Hämeen Sanomat kutsuu bloggaajat yhteiseen tapaamiseen jossain vaiheessa, niin voidaan vaihtaa ajatuksia ja kehittää keskustelukulttuuria. Lähdimmehän hieman soitellen sotaan.

    Mitäpä ajattelette lehdessä? Erityisesti Iisakki?

  5. avatar vmvirtanen sanoo:

    Tavataan. Vaihdetaan. Kehitetään.
    v-m

  6. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Hei lukija, Veli-Matin kanssa tässä olemme käyneet keskustelua aidanseipäistä ja varsinainen asia eli mahdolliset virheet terveystiedoissa ja niiden paikkansapitävyydessä on jäänyt ihan unohduksiin. Miten terveysalalla työskentelevät näkevät tilanteen? Kiireessä paineen allako virheitä tulee vai mistä ne johtuvat?

Jätä kommentti

css.php