Rehellisen naurun perässä

Hykin teatterissa jäljitetään rehellistä naurua. Yhdeksäsluokkalaisten Helmi Reilinin ja Saara Soukolan huijarikomediaa Panttivanki eli sinne tänne ja mitä hemmettiä? esitetään vielä kolme kertaa, kahtena sunnuntai-iltana ja ensi perjantaina päivällä. Esityksen on ohjannut opiskelija, elokuvatuottaja Miika Hakala, entinen hykkiläinen.promo_1.jpg

Kuvassa esityksen pääkolmikko Juhani (Pietari Keskinen), Kertoja (Rita Pitkämäki) ja Lauri (Oskari Paappanen). Kuva Henri Ilanen.

Kuten tunnettua lavalla nähdään niin opettajia, oppilaita kuin entisiä hykkiläisiäkin. Englannin opettaja Rita Pitkämäelle voisi povata vaikkapa stand up -koomikon uraa, sillä niin upeasti hän kehittää rooliaan huijarikomedian kertojana esitys esitykseltä. promo_2.jpg

Kuvassa Rita Pitkämäki ensimmäistä kertaa rooliasussaan. Valokuva Henri Ilanen.

Fanfictionista näyttämölle

Kouluteatterin toiminnassa mukanaolleina kirjoittajat Reilin ja Soukola tunsivat hyvin teatteritilan haasteet ja mahdollisuudet. Komedia sai alkunsa Saara Soukolan englanniksi kirjoittamasta fanfiction-tarinasta, jonka Helmi Reilin ikään kuin dramatisoi. Tästä versiosta sitten kehkeytyi teksti, joka helmikuussa voitti Hykin teatterin kirjoituskilpailun.
helmisaara1.jpg

Kuvassa käsikirjoittajat Helmi Reilin (vasemmalla) ja Saara Soukola (oikealla). Hymy on jo herkässä esitysten puolivälissä.

Voitto yllätti

Kilpailu oli meille hyvä kannustin. Oli dead line ja rahapalkinto, kirjoittajat mainitsevat. Kilpailun tuomareina toimineet dramaturgi-näytelmäkirjailijat Veera Tyhtilä ja Elina Snicker sekä opiskelija-elokuvatuottaja Miika Hakala pitivät komediasta. Voitto ja tuomariston palaute oli Helmille ja Saaralle yllätys.
– Tuntui uskomattomalta, että meidän teksti oli voittanut, ja että se nähtäisiin Hykin teatterissa.

Irtautuneen surrealistista

Käsikirjoittajat ovat olleet innolla mukana näytelmää valmistamassa, Saara kuiskaajana ja Helmi muun muassa avustajana ja meikkaamassa. Kilpailun jälkeenkin on tekstiin tehty pieniä muutoksia.
-Ohjaaja Miika Hakalalla on omat näkemyksensä, mutta olemme voineet keskustella hänen kanssaan linjoista, tytöt sanovat.
-Harjoituksissa ja esityksissä on ollut surrealistinen olo. Näyttelijät tekevät sellaista, mitä emme osanneet ajatella, Saara toteaa.
-Ja kaikki tekstimuutokset menevät meidän piikkiin, tokaisee Helmi.

”Rehellistä naurua me haettiin”

Käsikirjoittajaparin tavoitteena on ollut saada yleisö nauramaan. Teksti ei ole jatkuvaa amerikkalaistyylistä läppää, vaan rakentuu toiselle perustalle.
-Ajattelimme, että jos yleisö hihittelee, hymyilee ja keskustelee, olemme onnistuneet, sanoo Helmi.
-Katsojien hyvän ja myönteisen mielen on aistinut, jatkaa Saara.

Saara Soukolan ja Helmi Reilinin esikoiskomedia Hykin teatterissa vielä su 17.5. klo 19.00, pe 22.5. klo 13.15 ja su 24.5. klo 19.00.

Lisätietoja kotisivulta
http://web.me.com/ulappa/Hykinteatteri

2 kommenttia artikkeliin “Rehellisen naurun perässä”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Heippa Ulla!
    Hyvä kun kerroit taustoja. Minua vaivasi esityksen jälkeen, oliko kertoja 9-luokkalainen?
    Ilmeisesti nuoriso seuraa yhteiskuntaa: poliisien palaveri oli tragikoominen naissukupuolen kannalta katsottuna. Luulen, että tosielämässäkin tällaista sattuu.
    Ihan raikas esitys, näytteleminen ei puristanut ketään.
    Terv. Hessu K.

  2. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Kiva, kun kävit katsomassa. Kirjoittajan on vaikea keksiä uutta. Samoja klassisia tarinoita toistavat ammattilaisetkin. Ehkä taiteen tuotteessa pitää ollakin ripaus tuttua tarttumapintaa.

    Poliisilaitoksen sovinistisika, jota toimitusjohtaja Janne Rouhiainen näyttelee vastustamattomalla asenteella, on liikuttanut monia aikuiskatsojia.

    Nuoret kirjailijat ovat nähneet elokuvia, näytelmiä ja lukeneet kirjoja, ehkä he ovat myös itse kokeneet sukupuoleten välistä epätasa-arvoa tai ainakin oppineet koulussa, että sukupuolten välillä on edelleen palkkaeroja.

    Näytelmän tekoprosessissa näyttelijöiden ehdotukset, ohjaajan vinkit ja käsikirjoittajien antamat pohjat muovautuvat kokonaisuudeksi, jonka katsoja näkee. Ehkä ohjaaja Miika Hakala voi halutessaan valaista mainitsemasi kohtauksen syntyprosessia.

    Esityksen näyttelijöistä suurin osa oli aikuisia tai ainakin lukiolaisia, mutta esimerkiksi valoista vastasi 8.-luokkalainen Niina Suontausta.

Jätä kommentti

css.php