Jäähyväiset kielelle

110_1067.jpgJoskus ajattelen, millaista elämä on muutaman sadan vuoden kuluttua. Olen yhä useammin miettinyt, korvaavatko kuvat kielen ja mihin kuvakielen ilmaisuvoima riittää.

Sanotaan, että ajattelu on sidoksissa kieleen. Jos ei jollekin asialle ole olemassa nimeä, sitä ei ole olemassakaan. Kun sanavarasto kuihtuu, se vaikuttaa myös ajatteluumme. 90-luvulla syntyneet oppilaani kyselevät aivan tavallisten sanojen kuten rupeaman merkitystä. Vallankin vähän lukevien passiivinen sanavarasto on suppea eikä sitä paranneta Internetin kielellisesti sekalaatuisella materiaalilla.

Joillekin nuorille tekstin ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia, puhumattakaan kokonaisen romaanin tai tietokirjan lukemisesta. Oma äidinkieli eikä lukutekniikka ole hallussa. Myös ne nuoret, joilta lukeminen sujuu, hankkivat tarinansa mieluummin elokuvista. Kun menee leffaan, ei tarvitse kuvitella itse, ei sietää romaanien tarkkoja kuvauksia, ei kuluttaa aikaa turhaan.

Olen uskonut, että elokuva ja kirjallisuus eivät ole kilpailijoita vaan stimuloivat käyttäjää eri tavalla. Nyt mietityttää, voiko elokuva tai ylipäätään kuvallinen kieli tulla niin vahvaksi, että se vähitellen syrjäyttää kirjoitetun kielen. Mitä tapahtuu silloin kulttuurille, sivilisaatiolle ja suomen kielelle, jonka oikeuksien puolesta taisteltiin 1800-luvulla?

9 kommenttia artikkeliin “Jäähyväiset kielelle”
  1. Hei Ulla! Olen myös ollut lievästi huolestunut kielen värikkyyden katoamisesta. Enkä nyt tarkoita ruskeakielisyyttä tai sinikielitautia. Moni männäaikojen mukava sana on katoamassa saati, että niiden alkuperää muistetaan. Niiden muistelu on kuitenkin aikas mukavata! T. Hannu

  2. avatar Merja U sanoo:

    Itse ajattelin aikoinani tullessani Hauholle, että heti opettelen paikallisen murteen. Mutta mitä sitten tapahtui? Juuri kukaan ei enää puhunut kunnon murretta, tylsää yleiskieltä vain. Toki lopulta löysin myös ihanasti korvissa soivaa paikalliskieltä puhuvia ihmisiä, mutta valitettavan harvoin heitä tapaan.
    Tapaan onnekseni kielellisesti lahjakkaita nuoria virkani puolesta, heidän vapaa-ajallaan.
    Ja kysymykseesi, Ulla, saattaisin vastata, että köyhtyyhän se. Kuvan sata sanaa eivät toimi, mikäli niitä ei alkujaankan ole käytettävissä. Jos katsoo amerikkalaisia huttu elokuvia, saattaa saada realistisen käsityksen kielen köyhtymisestä.
    Vastaiskuun!

  3. avatar Pekka Lampela sanoo:

    Kieli muuttuu ja uusia syntyy. Vaikka minäkin suren kielen kuolemaa, en välttämättä näe sitä kielen köyhtymisenä. Lastenlasteni ikätovereilla on valtava määrä sanastoa jota en ymmärrä, jota en ole edes kuullut, vaikka television katselua olen harrastanut koko laitteen olemassaolon ajan.

    Kielen tutkijat eivät ole aivan samaa mieltä kielen köyhtymisestä. Television ja elokuvien maailma ei välttämättä kuvaa todellista kielen asemaa. Viihteessä käytetään aika paljon pienimmän yhteisen nimittäjän kieltä jotta saavutetaan mahdollisimman suuret katsojajoukot. Näissä ”salatuissa elämissä” köyhää on kielen lisäksi myös muu ilmaisu.

    Kulttuurit muuttuvat, pirstaloituvat ja sulavat taas yhteen ja kieli näiden mukana. Itse nautin kielellä leikittelystä ja niin tekevät lapseni ja heidän lapsensakin. Eivätkä he ole yksin. Onneksi.

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Hei Ulla!
    Pelaamme vaimoni kanssa Alfa Pet-nimistä sanojen keksimispeliä, jossa lopputulos on sanaristikonnäköinen pelilauta. Usein tulee vastaa tilanne, jossa jokin sana sopisi, mutta onko se sana. Käytämme vanhahtavien sanojen selvityksessä NYKYSUOMEN SANAKIRJAA (v. -66), ja aika paljon tosiaan sanoja on poistunut käytöstä. Tietysti uusia on varmaan tullut saman verran lisää.
    Kun yhteiskunta muuttuu, niin kielikin muuttuu mukana.
    Hyviä ilmoja t. Hessu K.

  5. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Tuntuu mukavalta, että näin nopeasti saan monta kommenttia. Pekka Lampelan esille tuoma kielen ja kulttuurien alituinen muutos on totta. Kieliä kuolee ja syntyy. Esimerkiksi baskin kielen kaikki sukulaiset ovat hävinneet. Kielten nopeimmin muuttuvan osan eli sanaston luojana nuori polvi on aina kunnostautunut. Nykyisinkin. Se on upeaa!

    Miten lie päädyin kuvittelemaan tulevaisuuden tilannetta, jossa kieli olisi häviämässä. Jos kaikki kielet muuttuisivat tarpeettomiksi, jos puhe ja kirjoitus häviäisi, olisimmeko silloin taas eläimiä ja älyllinen kapasiteettimme nykyistä niukempi vai osaisimmeko lukea toisten ajatukset emmekä tarvitsisi enää puhetta ja kirjoitusta.

    Olen niin sidoksissa kieleen, sen vanki, orja, palvelija, että pelkään lukea ja kuulla sen mitä Tommy Taberman runossaan kieltää: Älä sano kukka, jos voit sanoa ranunculus acer… Mutta kuulen puhuttavan kukista ja puista, en kieloista, krookuksista, tuoksupalsamista, en katajasta, männystä tai haavasta.

    Yksittäisen kielen säilymisen varmin tae on kirjoitetun kielen säilyminen, omankielinen kirjallisuus. Ponnistelut pienten sukukieliemme kuten liivin elvyttämisen puolesta ovat ihailtavia.

    Jos nyt pitäisi kirjoittaa tätä blogia vaikka kiinaksi, en sitä tekisi. Oikeus äidinkieleen on merkittävä ihmisoikeus. Äidinkielen arvoa ei esimerkiksi opetusministeriössä ymmärretä, sillä ministeriön on ollut aikomus vähentää Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen henkilökuntaa kolmanneksella vuoden 2012 jälkeen. Tällöin suomen kielen huolto ja kehittäminen jäisi suurelta osin yksittäisten henkilöiden kuten kirjailijoiden varaan.

    Jälkikirjoitus: Näissä blogeista olen voinut lukea värikästä ja elävää kieltä, kiitos kirjoittajille!

  6. Tervehdys Ulla!

    Aivan samaa olen minäkin huomannut. Opetan oman luokkani lisäksi äidinkieltä 10-12-vuotiaille ja tutustumme tunneilla erilaisiin lasten- ja nuortenkirjoihin. Valitettavasti vanhojen klassikoiden kieli on liian vaikeaa monelle lapselle. Ne kirjat, joita itse aikoinaan luki vaivatta, ovat puolelle luokalle täynnä outoja sanoja. Vaikka kuinka yrittää esitellä ja suositella lapsille vanhoja kirja-aarteita, niin nämä tarttuvat mieluummin uuteen kiiltävään ja värikkääseen kirjaan, jonka kieli on helppoa arkikieltä. Juonen pitää edetä nopeasti ilman turhaa kuvailua ja kerrontaa.

    On totta, että koko ajan kieleen tulee uusia sanoja. Ne ovat kuitenkin enimmäkseen substantiiveja, uusien asioiden ja esineiden nimiä. Kuvailevia sanoja syntyy paljon vähemmän. Sikamakeella kun voi korvata aikamoisen määrän adjektiiveja…

    En usko, että kuvat tulevat koskaan korvaamaan kirjoitettua kieltä. Aina löytyy meitä, jotka luemme mieluummin kuin katselemme valmiita kuvia. Se on kuitenkin varmaa, että kieli muuttuu – toisaalta köyhtyy ja toisaalta rikastuu. Hienoa, että tällä palstalla pidetään huolta suomen kielestä!

  7. avatar Pekka Lampela sanoo:

    Olin läänintaiteilijakaudellani mukana taidekasvatuskokeilussa päiväkodeissa ja siinä yhteydessä tutustuin ”saduttamiseen”. Yhdessä päiväkodissa oli asiaa ajateltu samalla tavoin kuin eräässä Lontoolaisessa koulussa jossa vierailimme Kalvolalaisten opettajien kanssa: Oli huone jossa ei ollut mitään voimakkaita visuaalisia elementtejä. Huonetta kiersivät pehmeät istuimet ja ennen kaikkea huone oli akustoitu lähes kaiuttomaksi.

    Satujen kertominen on oivallinen avain myös satujen kuuntelemiseen. Se houkuttaa myös sanojen keksimiseen ja keksiminen taas outojenkin sanojen ymmärtämiseen, varsinkin silloin kun nuo oudot sanat yhdistyvät ilmeisiin, eleisiin, äänenpainoihin jne.

    Kuinka ollakaan koulujen akustiikka ei juuri suosi hälyttömyyttä, rauhallisuutta, kuuntelemista ja kuulemista.

  8. Ps. Tuo minun yllä oleva tekstini on kommentti varsinaiseen blogiisi. Taisimme kirjoitella yhtä aikaa…

    Jaan kanssasi huolen suomen kielen säilymisestä. Siinä tarvitaan niin kotimaisen kielen tutkimuskeskusta kuin tavallisia isiä ja äitejä, jotka lukevat paljon lapsilleen. Vaikka vieraiden kielten oppiminen on tärkeää, niin kielitaidon perusta on kuitenkin rikas ja monipuolinen oman äidinkielen taito.

    Leppoisaa pyhää kirjojen parissa!

    t. Teija

  9. avatar Hanna Toivainen sanoo:

    Hei kielen ystävät – täällä vielä yksi lisää!

    Vieraita kieliä opiskeltaessa näkee helposti sen, ketkä oppilaat lukevat paljon kirjoja äidinkielellään. He ymmärtävät nopeammin aikamuodot ja muut kielen vivahteet ja osaavat tuottaa tekstiä myös vieraalla kielellä vaikka kielitaito vielä olisi vajavainen. He hoksaavat kieliopin logiikan ja alkavat soveltaa oppimaansa nopeasti.

    Toisaalta ne oppilaat, jotka eivät tartu kirjoihin vaan viettävät aikaansa netissä pelien maailmassa ja chattaillen vierailla kielellä oppivat usein helposti puhekielen ja small talkin. Molempia taitoja tarvitaan, mutta mitä parempi äidinkielen taito ja sanavarasto, sitä helpompi on omaksua uusia kieliä, sehän on selvää.

    Olen usein ajatellut, että jos minulta kysyttäisiin hyvän kasvatuksen kulmakivelä, niin vastaus olisi: lue lapselle paljon, lue lapsen kanssa, rakastuta hänet kirjoihin ja kielen maailmaan. Oheistuotteena tulee läsnäoloa, ajattelun taitoa, tunteiden ilmaisun taitoa, keskittymyskykyä ja kaikessa oppimisessa tarvittavaa luetun ymmärtämisen taitoa.

    Pian onkin taas iltasadun aika!

Jätä kommentti

css.php