Kafka rannalla – tiiliskivikö?

kafkarannalla074.jpgJapanilaisen Haruki Murakamin Kafka rannalla ilmestyi Tammen Keltaisessa kirjastossa keväällä. Romaanissa seurataan vuorotellen 15-vuotiaan Kafka Tamuran ja sodan aikana mystisissä olosuhteissa muistinsa ja viisautensa menettäneen kuusikymppisen Nakatan pakomatkoja. Tarinat nivoutuvat yhdeksi ja samaksi 639 sivulla.

Aloittaessani ensimmäisen Murakamini mieleen palasi 80-luvulla lukemani 1012-sivuinen seikkailuromaani Musashi. Teokset ovat kuitenkin täysin erilaisia. Jos Musashi oli samuraitraditioiden ylistyslaulu taistelukuvauksineen, Kafka rannalla on jopa ällistyttävän länsimainen teos. Esimerkiksi säveltäjät Haydn ja Beethoven, filosofi Hegel ja elokuvaohjaaja Truffaut kuuluvat romaanin maailmaan. Nyt jo tiedän kirjailijan opiskelleen Yhdysvalloissa ja tuntevan länsimaista kulttuuria.

Kaikesta tutusta huolimatta Kafka rannalla -romaanista huokuu myös japanilainen vaatimattomuus, pyyteettömyys, hiljaisuus, alistuneisuus ja arvokkuus. Suhde kuolemaan on luonnollinen ja elämä on kuin polku joka on kuljettava. Itse teos on kuin varjoinen metsä, josta aina paljastuu uutta mitä syvemmälle hiipii.

Murakamin henkilöt ovat hämmentäviä, keskenään täysin erilaisia. Romaanin teho rakentuukin epätodennäköisyyksien kohtaamisista. Päähenkilö Kafkaa varjostaa äiti, jota ei ole edes kuvissa ja isän Oidibus-ennustus, että poika rakastelee äitinsä ja siskonsa kanssa ja tappaa isänsä. Nakata taas oli luokkansa viisaimpia ennen merkillistä tajuttomuustilaa, jonka jälkeen hän ei enää palannut entiselleen vaan ajatui elämän sivuraiteelle.

Vastavoinat kohtaavat: Kissojen kieltä puhuva Nakata tapaa kissankiduttajatappajan ja rekkakuski Hoshinon, jolle Nakatan myötä avautuu uusi elämä. Murhattu pyytää murhaansa, mutta kuka tai ketkä ovat murhaajia. Kaukana metsässä on manalaa muistuttava paikka, on vieritettävä kivi, joka avataan ja suljetaan, on uni ja unenomainen maailma. Ja se joka on vähäpätöisin, onkin tärkein.

Keskeiset tapahtumapaikat ovat kirjasto, metsä, mökki ja hotellit. Päätapahtumapaikka Takamatsu on todellisuudessa 670 000 asukkaan kaupunki, mutta romaanin perusteella paljon pienempi ja hiljaisempi paikka.

Romaanin nuori ja vanha etsivät itseään ja totuutta. Myös lukijalle Murakamin luoma todellisuus tarjoaa runsaasti virikkeitä. Lukemista on pakko jatkaa, koska vuorotellen eteneviin Kafkan ja Nakatan tarinoihin jää koukkuun.

Tiiliskivikö? Paksu. Kyllä. Mutta nopea- ja helppolukuinen. Valloittava, ajatuksia herättävä teos, joka jättää lukijalle paljon päätäntävaltaa. Positiivisessa mielessä siis tiiliskivi, josta ei myöskään ole ilmestynyt yhtään negatiivista kritiikkiä. Käännös palkitun Juhani Lindholmin, tosin englanti välikielenä.
Lisätietoja:
Viimeisin kritiikki on Arto Virtasen Parnassoon (3/2009) kirjoittama Kuka on kukin Mikä-mikä-maassa. Kiiltomadosta löytyy Heidi Lakkalan kritiikki Kohtalo määrää, ihminen häärää
Hämeen Sanomat ei tietääkseni ole julkaissut kritiikkiä, mutta Kriitiikkiportista voi lukea ainakin seuraavat:

Juhani Ruotsalo, Myyttiset vaeltajat nykyajassa. Demari
Eeva Saesmaa, Haruki Murakami, Kafka rannalla. Keskisuomalainen, Savon Sanomat
Jouni Huhtanen, Elämää hiekkamyrskyssä. Kymen Sanomat
Pentti Orhanen, Murakami lumoaa lukijansa. Ilkka
Harri Römpötti, Mielikuvituksessa piilee voimia. Helsingin Sanomat
Erkki Kanerva, Oman aikamme merkkiteos. Turun Sanomat

Kommentti artikkeliin “Kafka rannalla – tiiliskivikö?”
  1. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Lisäys: Kafka rannalla on kriitikkojen suosima. Olli Mäkisen arvio löytyy viimeisestä Opettaja-lehdestä.

Jätä kommentti

css.php