Onko Hämeen Sanomat tarpeeksi paikallinen?

Mietiskelen, millainen lehti Hämeen Sanomat oikein on. Tarkistin verkkosivuilta, oliko siellä mitään erityistä mainintaa lehden profiilista, imagotavoitteista ja toimintastrategiasta. En tullut hullua hurskaammaksi. Olli-Pekka Behmin päätoimittajakautena olin kerran tilaisuudessa, jossa esiteltiin lehden tavoitteita, mutta suuri yleisö jäi ehkä tuolloinkin vaille tuota infoa.

Moraaliset ja tiedonvälityksen etiikkaa säätelevät normit toteutuvat. Yksittäiset toimittajat kirjoittavat ansiokkaita juttuja, mutta jääkö kokonaisuus kuitenkin tasapaksuksi ja ilmeettömäksi. Tuomas Kyrön kolumniakaan – joka sentään useimmiten sävähdytti – en ole lukenut pitkään aikaan. Mitään vastaavaa kuin Maria Lassila-Merisalon Uurna-juttu en muista ilmestyneen.

Olen tottunut pitämään lehdistöä totuuden torvena. Olen luullut, että media nostaa esille sen, mistä muuten vaietaan. Onko maakuntalehti-idea hiipumassa? Siirretäänkö koko elämä nettiin?

Käväisin Keski-Suomessa lukemassa sikäläistä maakuntalehteä Keskisuomalaista, lapsuuteni sanomalehteä. Joka päivä lehdessä oli jonkun paikallistoimittajan kirjoittama kuntakolumni. Tuntui siltä, että alueellinen näkökulma oli Hämeen Sanomia paremmin esillä myös uutisaineistossa. Miten Hämeen Sanomissa on ajateltu nostaa maakunnan ääntä esiin? Eikö olisi juuri lehden tehtävä kirjoittaa esimerkiksi Hämeenlinnan uusien osien asioista entistä enemmän, koska vähemmistön ääni tahtoo hukkua isomman ja äänekkäämmän melskeeseen? Yksi ainut toimittajako nyt vastaa koko Hämeenlinnan alueesta?

Kehotan kaikkia kesäblogin lukijoita kirjoittamaan havaintoja ja kokemuksia Hämeen Sanomista. Tällainen palaute ja keskustelu lienee antoisaa myös lehden näkökulmasta. Toivon myös, että asiaa todella tuntevat selventäisivät lehden linjauksia ja tavoitteita. Kokemuksen ja tutkimuksen äänikään ei olisi pahitteeksi.

Jätä kommentti

css.php