Alla Pohjantähden

001.jpgOn hyvin ja huonosti tehtyjä elokuvia, elokuvia, jotka kannattaa tai ei kannata katsoa. On elokuvia, jotka ovat teknisesti ihailtavia tai sisällöllisesti puhuttelevia. Harvoin mikään elokuva on joka suhteessa täydellinen. Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla kuuluu kuitenkin elokuviin, jotka pitää tehdä ja nähdä. Tuskin Oscar-ohjaajia ja Hollywoodin studioita kiinnostaa suomalaisten historia ja kirjallisuutemme merkkiteokset. Itse meidän on kuvattava peilimme, jos tahdomme katsoa historiaamme ja nähdä sen valossa kirkkaammin tätä ja tulevaa aikaa.

Kummeksuin ajatusta Väinö Linnan klassikkoromaanin uudesta filmatisoinnista, sillä Edwin Laineen elokuva vuodelta 1973 oli vaikuttanut minuun syvästi. Ajattelin, että vanhan tradition painolasti olisi kenelle tahansa ohjaajalle liikaa. Koivusalo on kuitenkin onnistunut monessa. Viimeisen leffatunnin aikana kaikenikäiset katsojat nimittäin seuraavat valkokankaan tapahtumia hiiskumatta. Sisällissodan raakuus paljastuu: epätoivoinen aseiden räiske päättyy, alkaa kosto ja nujertaminen. Leirivangin uupunut katse on täynnä tuskaa, häpeää ja sitkeyttä. Kuulustelijaa taas ohjaa kostonhalu ja pelko.

Isovanhempani näkivät sisällissodan, mutta eivät siitä koskaan puhuneet. Oman mielikuvani olen luonut tieto- ja kaunokirjallisuuden avulla. Koivusalon tuoreella elokuvalla on paikkansa kansallisten mielikuviemme täydentäjänä, mutta jos katsoja ei ole perehtynyt historiaan, hän ei välttämättä ymmärrä kaikkea. Täällä Pohjantähden alla -elokuva ei siis tule ihan omillaan toimeen.

Tiivistämisen varaa

Yli kolmetuntinen Pohjantähti ei noudata elokuvan tyypillistä rakennekaavaa. Alku- ja loppupää ovat melkein eri paria. Muutamat kohtaukset tuntuivat jo nähdyiltä ja kuvakulmat tutuilta. Olisin katsellut mielelläni rohkeampaa elokuvakieltä. Siellä täällä on myös turhaan venytettyjä kohtauksia. Loppukohtauksen idea on osuva, mutta sitä venytetään turhan pitkäksi. Alkupään lyhentäminen olisi todennäköisesti parantanut elokuvaa. Ainakin irralliset juonen kannalta tarpeettomat minikohtaukset olisi pitänyt leikata pois.

 Mieleenpainuvia henkilökuvia

Sanotaan, että elokuva käsikirjoitetaan kolme kertaa, siis myös kuvaus- ja leikkausvaiheessa. Raha ja aikatalu ovat tekijöiden pahimpia vihollisia, ja usein joudutaan päätymään kompromisseihin. Koivusalo kertoo saaneensa Linnan romaaniin ensikosketuksen jo 14-vuotiaana, joten idean kypsyttelyyn lie ollut tarpeeksi aikaa. Syvällinen henkilöiden ymmärrys näkyykin elokuvassa. Vähäisiltä tuntuvien sivuroolien avulla yhteisökuvaus saa hienoja sävyjä.

Myös naiset näkyvät valkokankaalla. Välillä tuntuu, että juuri he ovat sankareita ja uhreja. Esko Roine, jota Juho Peltoniemi Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten arvostelussa kehui, tekee minunkin mielestäni harmonisen roolityön Kivivuoren Ottona. Myös Hannu-Pekka Björkmanin näyttelemä pastori Salpakari on moniulotteisempi kuin Laineen elokuvan pappi.

Alun tuoreet lapsikasvot valloittavat. Siksi tuntuu katsojan pettämiseltä, kun  niittokoneen pukilla istuva Akseli yhtäkkiä onkin muuttunut Ilkka Koivulan ryppyiseksi ja ahavoituneeksi aikamieheksi. Pienellä vaivalla Koivulaa olisi tähän siirtymäkohtaukseen voinut vähän nuorentaa, sillä muuten hän on mies paikallaan, ei niin jähmeä ja vakaa kuin edellisen Pohjantähti-elokuvan Aarno Sulkanen vaan agressiivisempi, tarttuvampi, kriittisempi.

Ihmisyyden ja suomalaisuuden jäljillä

Elokuva, joka kuvaa ahkeruutta, sitkeyttä, nöyryyttä, uskoa, toivoa, uhmaa, kostoa, oikeutta ja vääryyttä, jättää kysymyksiä ja ajattelemisen aihetta. Eikö se juuri silloin ole vaikuttava teos?

Pohjantähden alla elämme, kuljemme satusetä Topeliuksen viitoittamaa tietä, kuuntelemme Petri Laaksosen biisiä. Joku menee elokuviin, innostuu romaanin lukuun.  Koivusalon elokuva ei kaadu pikkupuutteisiin. Kyllä se päihittää menen tullen monta tyhjänpäiväistä jenkkileffaa.
——–
Valokuva on Artista-filmin lehdistökuvamateriaalia.

3 kommenttia artikkeliin “Alla Pohjantähden”
  1. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Hei Ulla!

    Kävimme tänä iltana katsomassa Täällä Pohjantähden alla -elokuvan. Olihan katsomisen arvoinen elokuva. Järkyttävä, vaikuttava, koskettava, hiljentävä. Minä en olisi leikannut siitä mitään pois.

    Tämän elokuvan jälkeen en voi muuta kuin toivottaa joulurauhaa meille kaikille, jotka täällä Pohjantähden alla vaellamme.

    t. Teija

  2. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Hei Teija!

    Mukava, että olet ehtinyt elokuviin. Kiitos kommentistasi myös.

    Ylipäätään filmi on hyvin leikattu, kun leikkauksia ei havaitse. Olenkohan ainut, joka olisi tahtonut lyhentää elokuvan alkupuolta? Olenko vain niin tottunut tietynmittaisiin elokuviin, etten tahdo poikkeamia?

  3. avatar Teija Arvidsson sanoo:

    Joo, piti ehtiä elokuviin kesken joulukiireiden, kun lupasin miehelle, että mennään sitten kun minun lomani alkaa. Hän on odottanut minua kaveriksi jo pari viikkoa.

    Et varmaan ole ainut, joka piti alkua turhan pitkänä. Kun kehuin elokuvaa eräälle tuttavalleni, hän sanoi lähteneensä ensimmäisen tunnin jälkeen kesken pois. Minä harmittelin hänelle, että sittenhän vasta alkoi tapahtua.

    Hyvää joulua sinulle! Toivottavasti myös televisiosta tulee katsomisen arvoisia elokuvia joulun aikaan.

    t. Teija

Jätä kommentti

css.php