Draama opettaa monella tasolla

IMG_0782.jpgMarja Myllyniemi ehdotti tänään Hämeen Sanomien mielipidepalstalla draaman käytön lisäämistä koulukiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi. On totta, että monella tasolla vaikuttavaa draamaa voitaisiin käyttää enemmän opetuksessa, ryhmäyttämisessä ja lasten ja nuorten kasvun tukemisessa. Suomen kouluissa draamaopetus on ollut opetussuunnitelmassa heikosti esillä, tosin asiasta tietäviä ja innostuneita opettajia on kouluissa. Koulujen tilanpuute, valinnais- ja kerhotuntien vähäisyys sekä lukujärjestystekniset seikat hankaloittavat järjestelyjä. Eri-ikäisten sekaryhmien sijoittaminen lukujärjestykseen – niin hedelmällistä kuin se olisikin – on miltei mahdotonta. Parhaat edellytykset tällaiseen lienevät yhtenäiskouluissa.

Draama on erinomaisen monipuolinen metodi, se ei ole vain jäljittelyä kuten Aristoteles asian ilmaisi vaan yhteisöllistä ja kollektiivista toimintaa, jonka avulla voi muuntaa abstrakteja käsitteitä inhimillisen toiminnan kielelle. Draaman avulla voi kokeilla jonkin tilanteen eri vaihtoehtoja ja seurauksia. Draama on toimintaa ja tekoja, joiden takana on ajatus, ihmisen sisin.

Oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä useammalla tasolla sitä tapahtuu. Draamatyöskentely vaikuttaa myös tunteen ja arvojen tasolla. Siksi sen vaikutus on pysyvämpää kuin pelkän tiedon. Draama ei sulje pois minkään oppimistyylin tyyppiä. Erilaisuus synnyttää mielenkiintoisia yhdistelmiä. Tiivistäen voisi sanoa, että draamaopetuksessa syntyy
1. tietojälkiä
2. tunnejälkiä
3. toimintajälkiä
4. taitojälkiä
5. mielikuvajälkiä
6. arvojälkiä.

Olen tehnyt peruskoululaisten ja lukiolaisten kanssa useita teatteriproduktioita. Jokainen on ollut omanlaisensa, mutta useasti on ryhmässä ollut sellaisia oppilaita, joiden elämään mukanaolo on vaikuttanut syvästi. Oman itsen näkeminen ryhmän jäsenenä, uusien ystävyyssuhteiden syntyminen, toisten hyväksyntä ja vähitellen kasvava luottamus itseen ja toisiin ovat draamatyöskentelyn lahjoja. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä vastuuntunto kasvavat. Aikaa on opittava jäsentämään ja hallitsemaan. Myös keskittymiskyky kasvaa. Esiintymis- ja puhetaidot karttuvat.

Draama on kuin pienoismaailma. Jokainen osanen on tärkeä kokonaisuuden kannalta. Yksilö ei ole maailman napa. Draama on vahvasti yhteisöllistä, mutta tuottaa myös yksilöille kasvun aineksia.

Lue lisää verkosta: KL Seija Okkosen puheenvuoro Opetuksen elävöittämisestä draaman keinon 

Jätä kommentti

css.php